Georgia O’Keeffe – taiteilija

Georgia O’Keeffe. White Iris, 1930. Oil on canvas. Virginia Museum of Fine Arts,
Gift of Mr. and Mrs. Bruce C. Gottwald, 1985. © Georgia O’Keeffe Museum / Artists Rights Society

Kukkia O’Keeffelta

Myyttinen, runollinen, maaginen, ahkera, vakavamielinen, vapautunut, itsenäinen, puhdas, kaunis, aitoamerikkalainen, feministi, erakko, pioneeri, ikoni. Kuvataiteilija Georgia O’Keeffeen ja hänen teoksiinsa liitetään vahvoja sanoja ja mielleyhtymiä. O’Keeffe oli ensimmäinen nainen, joka saavutti merkittävän aseman miesten hallinnoimassa yhdysvaltalaisessa taideyhteisössä ja on yksi keskeisimmistä amerikkalaisista 1900-luvun modernisteista.

Medusan huoneessa on esillä Georgia O’Keeffen kukkamaalauksista kolme: White Iris, Red Canna ja Black Iris.

”Yksittäinen kukka on suhteellisen pieni. Kukkiin liittyy valtavasti mielleyhtymiä, kukkien idea. (…) Kuitenkaan, jollain tapaa, kukaan ei oikeastaan näe kukkaa oikeasti, se on niin pieni, meillä ei ole aikaa sellaiseen (…) Joten sanoin itselleni, maalaan mitä näen, sen mitä kukka on minulle, mutta maalaan sen suurena ja saan ihmiset keskittymään kukan katsomiseen.”

O’Keeffe tarkasteli kukkia ikään kuin suurennuslasin kanssa. Hän nosti esiin voimakkaan yksityiskohdan pikemmin kuin kuvasi kukkaa kokonaisuudessaan. O’Keeffe maalasi erityisesti kalloja, iiriksiä, liljoja ja unikkoja, kukkia joiden lisääntymiselimet ovat vahvasti esillä. 1910-luvulla modernissa New Yorkissa olivat pinnalla Sigmund Freudin teoriat. Freudin käsityksen mukaan taide kuvastaa tekijänsä alitajuntaa. O’Keeffen abstrakteihin töihin sekä kukkamaalauksiin liitettiinkin voimakas feminiinin seksuaalisuuden leima.

”No, panin teidät pysähtymään näkemäni äärelle ja tehdessänne sen te katsoitte kukkiani, kuorrutitte ne kaikilla omilla mielleyhtymillänne ja väitätte niitä nyt minun mielleyhtymikseni. Ne ovat teidän assosiaatioitanne, eivät minun.”


Taiteilijaksi, muusaksi, vaimoksi

Georgia O’Keeffe syntyi vuonna 1887 maataloon Wisconsinissa. Georgian ollessa 16-vuotias perhe muutti Williamsburgiin, Virginiaan, josta nuori ja päättäväinen taiteilijan alku lähti ensin Chicagoon ja sitten New Yorkiin opiskelemaan taidetta. Vuonna 1908 hän joutui jättämään opintonsa kesken ja aloittamaan työt mainostoimistossa elättääkseen itsensä perheen varojen käydessä vähiin. Suojelijoidensa opastamana O’Keeffe kuitenkin hankki opettajan pätevyyden ja vuonna 1916 hänet nimitettiin Länsi-Texasissa yliopiston taideosaston johtoon. Samana vuonna O’Keeffen töitä esitettiin ensimmäisen kerran Alfred Stieglitzin omistamassa 291-galleriassa.

”Minulla on ollut onnea, paljon enemmän kuin muilla ihmisillä… Voisi olla niinkin, että olisin paljon parempi maalari kuin olen, mutta kukaan ei siitä huolimatta kiinnittäisi minuun mitään huomiota… Jotkut ovat ilmeisestikin onnekkaampia kuin toiset. En tiedä, ehkä se johtuu siitä, että olen tarttunut kaikkiin niihin asioihin, jotka ovat sattuneet kohdalleni ja joita olen halunnut.”

Kansainvälisesti tunnettu valokuvaaja, modernin taiteen puhemies Alfred Stieglitz pyöritti New Yorkissa kolmea aikansa merkittävää galleriaa, 291:ä (1905-1917), Intimatea (1925-29) ja An American Placea (1929-1937). Saatuaan yhteisen tuttavan kautta käsiinsä Georgia O’Keeffen teoksia, Stieglitzin kerrotaan sanoneen, ettei hän ollut nähnyt vuosiin mitään yhtä puhdasta, hienoa ja aitoa kuin nuo piirustukset.

Vuosi New York -debyyttiä myöhemmin, 1917, Stieglitz järjesti galleriassaan ensimmäisen Georgia O’Keeffe -yksityisnäyttelyn. Tästä eteenpäin Stieglitz mesenoi O’Keeffen taidetta ja O’Keeffe pystyi jättämään opettajan työnsä ja keskittymään pelkästään taiteeseen. Georgia O’Keeffe tutustui Stieglitzin kautta kaikkiin taidealan merkittäviin toimijoihin kriitikoista rahoittajiin ja taiteentekijöihin. Galleria 291 suljettiin, mutta Stieglitz kokosi ympärilleen taiteilijajoukon, jota alettiin kutsua Stieglitzin talliksi. Tallin taiteilijat, Arthur Dove, Marsden Hartely, John Marin, Charles Demuth, Paul Strand ja O’Keeffe, edustivat modernia, amerikkalaista taidetta. Näiden taiteilijoiden töiden ympärille Stieglitz avasi uuden galleria Intimaten vuonna 1925.

Alfred Stieglitz valokuvasi O’Keeffeä ahkerasti ja O’Keeffestä tuli laajemminkin valokuvataiteilijoiden keskuudessa pidetty malli. Poikkeuksena muiden valokuvaajien töihin, Stieglitzin O’Keeffestä ottamat kuvat olivat usein eroottissävytteisiä ja sisälsivät alastomuutta. Tämä vahvisti osaltaan kuvaa O’Keeffestä seksuaalisena naistaiteilijana ja antoi medialle pontta kuvata hänen maalauksiaan tulkintoina naisen vapaasta seksuaalisuudesta.

Stieglitz ja O’Keeffe avioituivat vuonna 1924. Ajan tavalle epätyypillisesti O’Keeffe piti oman nimensä.

Pariskunta O’Keeffe-Stieglitz kuvasi omissa teoksissaan paljon keskenään samoja aiheita. Menestyksekkään kukka-aiheen jälkeen O’Keeffe keskittyi kuvaamaan New Yorkin pilvenpiirtäjiä ja arkkitehtuurisuutta. Kaupunkia käsittelevissä maalauksissa näkyy valokuvataiteen puolelta omaksuttuja kulmia, valonkäyttöä ja kerronnan tapoja. Muusan ja mentorin roolit olivat pariskunnalla molemminpuolisia.


Aitoamerikkalainen nainen ja taiteilija

Aitoamerikkalainen on nais-etuliitteen lisäksi toinen Georgia O’Keeffeen vahvasti liitetty määre. Näiden painotusten takana on osittain PR-miehenä erinomainen Alfred Stieglitz. 1920-luvulla, kun Stieglitz pyrki luomaan O’Keeffen taiteilijaimagoa päämäärätietoisesti, naiset täysipäiväisinä taiteilijoina olivat vielä marginaalissa ja siksi kiinnostavia. Amerikkalaisuus puolestaan näyttäytyi hyvänä vastapainona ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Euroopan ihannoinnin sijaan. O’Keeffen kohdalla kotimaisuuden korostaminen oli erityisen helppoa, sillä hän ei ollut koskaan poistunut Yhdysvalloista. Ilmiselvää kuitenkin on, että O’Keeffen töihin vaikuttivat monet eurooppalaiset modernistit. Hän sai taidekouluissa oppinsa Euroopassa opiskelleilta taiteilijoita, Alfred Stieglitzin ensimmäinen galleria 291 keskittyi nimenomaan modernien eurooppalaisten taiteilijoiden teoksiin ja pariskunnan ystäväpiiri koostui aikansa merkittävimmistä taiteilijoista maailmanlaajuisesti.

Aitoamerikkalaisuuden leimaa Georgia O’Keeffe ei vierastanut. Hän rakasti maataan ja kuvasi sitä paljon omalla, ainutlaatuisella tyylillään. New Yorkin urbaanit maisemat vaihtuivat 30-luvulle tultaessa New Mexicon autiomaan karuuteen, jolle taiteilija oli menettänyt sydämensä jo kymmenen vuotta aiemmin. O’Keeffe vietti kesänsä New Mexicossa vuodesta 1929 lähtien. Amerikan ulkopuolelle hän matkusti vasta yli viisikymmentävuotiaana.

”Ymmärsin, että voin väreillä ja muodoilla sanoa asioita, joita en pysty sanomaan millään muulla keinolla.”


Nousuja ja laskuja

Jo vuoteen 1927 mennessä Georgia O’Keeffen taidetta oli ollut esillä Yhdysvaltojen merkittävimpien museoiden näyttelyissä ja hänen arvostuksensa oli laaja. Terveyden ja yksityiselämän puolella hänellä sitä vastoin oli haasteita. Moderniksi ja vapaaksi sovittua avioliittoa varjosti Stieglitzin rakastuminen toiseen naiseen, lisäksi O’Keeffe kävi läpi kaksi leikkausta lyhyessä ajassa. Vuonna 1932 O’Keeffe sai hermoromahduksen ja hänet pakotettiin lopettamaan maalaaminen. Reilun vuoden sairastamisjakson jälkeen taiteilija palasi rauhan ja turvallisuuden tyyssijaksi kokemaansa New Mexicoon ja alkoi jälleen tehdä taidetta. Välit aviopuolisoon pysyivät etäisinä mutta merkittävinä.

Alfred Stieglitzin kuollessa vuonna 1946 oli O’Keeffe ehtinyt palata takaisin työelämään kenties kirkkaampana kuin koskaan. Metropolitan Museum of Modern Arts hankki O’Keeffen teoksia kokoelmiinsa vuonna 1934 ja Art Institue of Chicago järjesti ensimmäisen suuren retrospektiivin hänen töistään vuonna 1943. O’Keeffe oli ensimmäinen nainen, jonka töitä New Yorkin Museum of Modern Art esitteli retrospektiivisesti. Stieglitz ehti nähdä elämänkumppaninsa näyttelyn nousevan maailman tunnetuimpaan modernin taiteen museoon.

”Suurin osa ihmisistä on niin keskittyneitä itseensä, etteivät he ymmärrä omaa yksilöllisyyttään. Minä näen itseni ja se on auttanut minua sanomaan sen, mitä haluan sanoa maalaamalla.”


Seikkailija, feministi

Jäätyään leskeksi Georgia O’Keeffe jakoi Alfred Stieglitzin taidekokoelman ympäri amerikkalaisia museoita ja taideinstituutteja. Vuonna 1949, setvittyään puolisonsa kuolinpesän, O’Keeffe muutti pysyvästi omaan taloonsa New Mexicoon. O’Keeffen taide sai tuona aikana inspiraationsa autiomaan väreistä ja muodoista, kotitalon pihapiiristä, alueen niukasta kasvustosta ja eläinten kalloista. O’Keeffe alkoi rakentaa itselleen, Stieglitzilta oppimillaan keinoilla, uutta taiteilijaimagoa omillaan pärjäävänä ja rauhaa rakastavana erakkona. Todellisuudessa O’Keeffellä oli hyvät sosiaaliset taidot ja ympärillään paljon ihmisiä, joita hän mieluusti kutsui luokseen pidemmiksikin ajoiksi.

Vuonna 1953, ollessaan 66-vuotias Georgia O’Keeffe teki ensimmäisen matkansa Eurooppaan. Matkustamisen makuun päästyään ja lentämisen perspektiivin inspiroimana O’Keeffe kiersi Euroopan taidepääkaupungit, Etelä-Amerikan, Intian ja Aasian ihmeet. Silti hänen teoksiaan ei juuri tunnettu tai näytetty muualla kuin Yhdysvalloissa. Asia korjaantui vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Uusi käännekohta O’Keeffen taiteellisella uralla oli vuonna 1970 New Yorkissa, Whitney Museum of American Art:ssa järjestetty mittava retrospektiivi. Näyttely oli suurmenestys ja sen jälkeen O’Keeffeä on kutsuttu amerikkalaisen taiteen ikoniksi. Hänen arvonsa taiteen omaäänisenä pioneerina tunnustettiin niin ekspressionismin kuin maalaustaiteen saroilla laajasti.

Samaan aikaan Georgia O’Keeffe nousi amerikkalaisen feministisen liikkeen idoliksi, esimerkkinä modernista, itsenäisestä ja menestyvästä naisesta. O´Keeffe oli kuulunut aikansa radikaaleimpaan feministiseen ryhmään National Women’s Partyyn (Kansallinen Naisten Puolue) heti sen perustamisvuodesta 1916 alkaen. O’Keeffe ei kuitenkaan kokenut 70-luvun sukupuolta korostavaa naisasialiikettä ja siltä saamaansa arvostusta omakseen. Hänelle ei ollut olennaista, että hän oli menestyvä nainen vaan hän halusi olla taiteilijana arvostettu sukupuolestaan riippumatta. Yhtälailla O’Keeffelle oli tärkeää, että hänen taidettaan voitiin tulkita vapaasti, ei ainoastaan naiseuden ja naisen vapauden symboleina.

”En halua olla tunnettu naistaiteilija. Haluan olla tunnettu taiteilija.”

1970-luvulla O’Keeffe kiinnostui savesta taiteensa materiaalina. Tähän oli käytännön pakotteena myös taiteilijan huomattavasti heikentynyt näkökyky. Omatoimisuuteen tottunut O’Keeffe joutui palkkaamaan henkilökohtaisen assistentin avukseen. Nuoresta keraamikko Juan Hamiltonista tuli merkittävä ihminen O’Keeffelle. Hamiltonin avustamana O’Keeffe pystyi tekemään savitöiden lisäksi myös vesi- ja öljyvärimaalauksia, joissa oli voimakkaita värejä ja muotoja. Viimeisen ulkomaanmatkansa O’Keeffe teki vuonna 1983 Costa Ricaan. Aikansa yksi merkittävimmistä taiteilijoista, Gerogia O’Keeffe, kuoli 98-vuotiaana vuonna 1986.

”Olen ollut täysin kauhuissani jokaisen elämäni hetken, mutta en ole antanut sen estää minua tekemästä mitään, mitä olen halunnut.”


Teksti: Heidi Backström


LÄHTEET:
Benke, Britta (2003): Georgia O’Keeffe. Taschen.
Buhler Lynes, Barbara, Lange, Christiane & Pusa, Erja (2012): Georgia O’Keeffe. Hirmer Verlag.
Ellis-Petersen, Hannah (1.3.2016): ”Flowers or vaginas? Georgia O’Keeffe Tate show to challenge sexual cliches”. The Guardian.